Silmät tuijottavat tyhjyyteen,
niissä kuvastus syvästä kaipuusta,
eivät paljasta muuta,
vain yksinäisyyden meren,
surun valtaisan kaupungin.
Huulet kuiskaavat yhden sanan,
äänettömän ja kiihkeän.
Auta, kuuluu pyyntö viimeinen.
Yksikään kyynel ei vuoda,
ainoakaan pisara ei sada,
kalpeat posket eivät punehdu.
Rentoutuva ruumis ei enää tunne,
vapauteen pyrkinyt sydän ei enää pyristele,
ei koskaan yritä enää lentää.
Aika on pysähtynyt.
Se odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti